Nautiskelevat vieraamme saivat jälkiruokamme lusikoitua suuhunsa.

Olin epäuskoisena seurannut Greyn pyyntöä ”parhaan pirtupullomme” tuomisesta pöytään. Toden totta, siinä pullo könötti nyt. Onneksemme edelleen avaamattomana. Eikö Grey todellakaan muistanut, että helwetin portit avautuisivat, jos tuon pullon korkki irtoaisi …

Luojan lykky, että Mac Arska, tai mikä lie Arto Pyrrös -huijari, oli kallistunut Paronittaren puoleen. Siinä he edelleen tirskuttelivat ja lipittelivät Paronittaren likööriä.

– Nyt saunaan! huudahti Arska.

Ja mikäpä tuossa auttoi, vaikka hölmistyneinä kaikki kolme katsoimme toisiimme. Olivatkohan Jeeves ja Welho Pölönen saaneet rakennelmansa jo aikaiseksi. Nyt oli liian myöhäistä tarkistaa.

Mac Arska ja Paronitar hippaloivat kevein askelin pukuhuoneeseen, josta alkoi kuulua armotonta mekastusta ja kikatusta.

Kuulimme, kuinka saunan ovi kolahti kiinni ja kiuas alkoi sihahdella. Arska ja Paronitar kuuluivat viettävän oikein mukavaa aikaa yhdessä.

Kotvasen päästä aloimme kuulla kummallista mongerrusta ja voihkintaa. Katsoimme toisiimme kulmia kohotellen, joko pariskuntamme näin nopeasti pääsi itse asiaan…

Ei sentään! Voihkinta yltyi ja mongerrus paljastui vatsanväänteiksi ja valitteluksi. Virnistimme. Nyt alkoi Arskan jälkiruokaan piilottamamme ”lääke” vaikuttaa.

Pikaisesti suljimme saunan oven ulkopuolelta salvalla ja vielä varmemmaksi vakuudeksi salpasimme oven keittiön penkillä. Riensimme saunan ulkopuoliselle terassille todistamaan parahiksi Welho Pölösen ja Jeevesin virnistäviä ilmeitä. Pölönen oli yltä päältä hiessä ja hän pyyhki öljyisiä käsiään housuihinsa.

– S’il vous plaît, hän totesi, ja viittasi epäuskottavan näköiseen häkkyrään, joka pullotti esiin saunan ulkoseinästä.

Mehän emme Greyn kanssa moisista ulkomaan kielistä perustaneet, mutta kyllä oli todettava Welhon rakentajanlahjat.

– Nopeasti nyt, Herkko, hengähti Jeeves. Molemmat alkoivat lappaa kiukaaseen puita ulkopuolelta. Kuulimme miten tuli roihusi kiukaassa, kovempana kuului vain Arskan vatsan mouruna. Welho Pölönen puolestaan sihautteli kiukaalle ahtopaineella vesisuihkuja pirullisen nerokkaan löylykoneensa avulla.

Vaan sinä päivänä kirosin sitä arkkitehtia, joka oli rakentanut saunan metsästysmajamme yhteyteen, eikä erilliseksi rakennukseksi.

Kirosin myös vanhaa purjekangasta, joka oli unohtunut vintille.

Arskan valittava mylvintä paisui paisumistaan ja yhtäkkiä saunasta kuului valtaisa räjähdys. Koko yläkatto lensi taivaan tuuliin. Vanha laivan purjekankaamme pullistui metsästysmajamme ylle valtaisaksi palloksi.

Ennen kuin ehdimme sanoa ”paroni”, oli majamme jo nykäissyt itsensä korkeuksiin.

Täällä me kaikki sitten könötimme hölmistyneinä – Mac Arska alias Arto Pyrrönen ja hänen Paronittarensa saunan ulkoikkunasta toljottaen, mestarirakentaja Welho Pölönen ja parhaat howimestarimme Herkko ja Jeeves  terassin ulkokaiteesta kiinni pitäen.

Ja me teeparonit, Sir Earl Grey ja minä Sir Twinings, meistä oli tullut ilmojen paroneita!