Siinä minun keitellessä rapuja ja keittoa, sekä Twinings raukan puleeratessa metsästysmajaamme, kuulimme kuinka ulos karautti joku hewoiswaljakolla.

”Minä menen nyt ulos, wieraani on saapunut, oletan” Paronitar totesi. Twinings oli jo lähdössä myös ulos, kun Paronitar kivahti; ”Annoinko minä luvan lähteä jonnekin, jos kerran olet siiwonnut; mitä epäilen, woit yhtä hywin mennä lämmittämään saunaa. Oikeastaan se työ kuuluukin howimestareillenne, Herkkoko se oli ja joku ihmeen Jesse”

”Jeewes” yritin sanoa. ”Ihan sama, saunan lämmitykseen mars mars.” kivahti Paronitar Joensuu.

Niine hywineen lipui Paronitar ovesta ulos.

”On se merkillistä että yksi nainen saa paikan näinkin sekaisin” sanoin Twiningsille. ”Miten tässä nyt näin käwi, että me siiwoamme ja laitamme ruokaa omalla metsästysmajallamme Paronittarelle jolle on tulossa wieras. Emme muistaakseni ole edes kutsuneet Pronitarta saati jotain toista wierasta tänne.”

Teinings ei ehtinyt wastata, kun owi awautui ja Paronitar saapui sisään wieraansa kanssa.

”Herrat Paronit, tämä mies tässä on Mac Arska, omalta nimeltään Arto Pyrrönen, hän on yksi kuuluisimmista, ellei kuuluisin, teen tuoja Enklannin maalla ja  tupakkaviljelijöistä mitä Suomessa on koskaan ollut ja nyt hän on päättänyt kuulemma laajentaa repertuaariaan teen saralla täällä Suomessa. Hänen hienot teenlaatunsa owat kotoisin Indiasta saakka.”

Mac Arska nauroi. ”Vai että paroneita, mitä ihmeen paroneita nämä owat, kun toinen jynssää lattiaa ja toinen häärii kyökin puolella. Minusta tullee vielä yksi suurimmista ellei suurin teen myyjä mitä mualimalla on koskkaan nähty. Aionkin avata uuden reitin tuolta Venättän muan kautta, jotta saan myös täällä Suomessa piän auki teekaupassa” Siitä huolimatta että Mac Arska oli ollut ulkomailla jo vuosia ja yritti puhua korrektia kirjakieltä, häneltä aina silloin tällöin lipsahti muutama kainuulainen murresana.

Katsoin Twinigsia joka jostain syystä oli mennyt aiwan walkoiseksi, mietin mikä mahtoi olla ystäwälläni. En muistanut enää lainkaan koko lehtiartikkelia Mac Arskasta.

”Arvon Paronitar, ruoka olisi walmista ja pöytä katettuna, joten emmeköhän woisi alkaa syömään?”

”No jo oli aikakin”, kiivahti Paronitar. ”Ole hyvä Arto ja istu pöytään, niin Earl voi aloittaa keiton tarjoilun, kai muistit paahtaa kurpitsan siemenet keiton päälle ja miksi pöydässä on näin monta lautasta? En tietääkseni ole kutsunut teitä ruokailemaan?”

Meinasin tässä waiheessa ottaa ja lähteä owesta ulos, mutta sielläpä olikin Paronittaren verihurtat odottelmassa, josko heillekin irtoaisi jotain, joten sieltäkään ei päässyt ulos. Ei auttanut kuin siirtyä siwummalle ja jättää Paronitar ja wieras mies syömään.

”Mikä sinun on” kysyin Twiningsilta toisessa huoneessa, kun olimme saaneet luwan siirtyä pois häiritsemästä Paronittaren ruokailua. ”Minkä ihmeen nousukkaan se Paronitar nyt tänne raahasi” ihmettelin mutustaessani leiwänkannikkaa, jonka sain pihistettyä esiliinassa. Twinings oli edelleen kuin aaveen nähnyt, ei sanonut mitään, istui wain ja tuijotti epäuskoisen näköisenä ovelle…..